Archive for elokuuta 2016

#483 Till The Tomb

                Sielukasta indietanssitusta


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Glazed, Soft Like Clay, U Say, Slide To The Side
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                                8.7
Uusiin bändeihin tutustuessa on aina vähän epävarmalla pohjalla. Kysymykset kuten ”Keitä nää oon?”, ”Onks nää vaan kopioita?”, ”Voiks näistä pitää?” pyörii helpostikin mielessä. Tällaisia kysymyksiä pyöri mielessäni kuunnellessani minulle uuden tuttavuuden, brittikolmikko Beaty Heartin, toista levyä, mutta vähitellen onnistuneiden biisien voimalla kysymykset ja epävarmuus kaikkosivat mielestäni ja heittäydyin vain nauttimaan bändin tyylikkäästä, lempeästä ja rennosta indiepop-elektro-soul-musisoinnista.

Vaikka levy alkaakin kahdella viileällä ja hitusen liikaa tyylittelevällä biisillä, ja kyseiset biisit ovat myös levyn videobiisit, eli Flora ja Raw Gold, niin levyn tarjonta painottuu rentoon indie-elektro-poppaukseen, kuten kolmas videobiisi Soft Like Clay, sekä aistilliseen, lempeään indie-souliin, kuten tekstissään niin saunan kuin Draken namedroppaava Glazed. Levyllä on tiettyjä biisejä, joilla bändin vaikutteet, eli ainakin Animal Collective, kuultavat vielä läpi, mutta pääosin Beaty Heart erottuu muista indie-tanssittajista – esim. Cut Copysta ja Friendly Firesista – rennommalla, sielukkuutta ja fiilistelyä suoran tanssittamisen sijaan painottavalla tyylillään.

Posted in , , , | Leave a comment

#482 Luxury Alone

                                      Unessa ja hypnoosissa


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Heaven's Hounds, The Ladder, Days
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   
                                  7.8


Vuonna 2012 Weird Dreamsin julkaistessa debyyttinsä – jolta löytyy mm. tämä lempeästi indiepoppaava helmi – kyseessä oli vielä kokonainen bändi. Nyt toisella levyllään Weird Dreams on kutistunut bändistä sooloprojektiksi, ja sen ainoa virallinen jäsen on Doran Edwards. Musiikillisestikin muutosta on tapahtunut, vaikkapa kitaroita kuuluu huomattavasti vähemmän, mutta sama hypnoottinen, kevytpsykedeelinen sävy on säilynyt.

Lempeä poppauskaan ei ole täysin kadonnut; alun Binary, Heaven's Hounds ja The Ladder ovat varsin vaivattomasti soljuvia, lumoavia indiepoppauksia vahvoilla 1980-luvun sävyillä. Mutta alun jälkeen Edwards alkaa näkeä oudompia unia, joiden aukeneminen vaatii hiljentymistä ja kärsivällisyyttä. Annoin levyn loppupuolellekin kuitenkin mahdollisuuden, ja lopulta myös aluksi eniten vaikeuksia aiheuttanut seitsenminuuttinen äänimaisemointi Fantasy Buildingkin alkoi toimimaan, jos ei muuna niin taustakohinana. Ja jos sitä ei joka kuuntelukerta jaksa, niin ainahan sen voi skipata. Pääseepä sitten vähän nopeammin kuuntelemaan levyn päättäviä unenomaisia ja kauniita tunnelmointeja, Chalk Crawlsia, Calmia ja Daysia. 

Kaiken kaikkiaan Luxury Alonella Doran Edwards todistaa, ettei ole pelkkä indiepoppari vaan näkemyksellinen artisti, joka taitaa toimivien indiepoppausten teon lisäksi myös omaperäisen kokonaisuuden luomisen. Ehkä siirtymän soljuvuudesta haastavampaan tunnelmanluontiin olisi voinut tehdä sujuvamminkin, mutta eihän kaiken musiikin tarvitse olla niin helposti aukenevaa.

Posted in , , , | Leave a comment

#481 Endless Summer

                Kesä, kitarat ja kirkas taivas


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: While You're Half a World Away, What You Do Is up to You, A Head Full of Attitude
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   
                                  7.9

Kaipa nyt voi jo puhua ainakin alkusyksystä, eli on ihan sopiva aika palata taas bloggailemaan. Kesätauko on siis taas kerran ohi tässä blogissa, ja tarkoitus olisi taas blogata niin aktiivisesti kuin lähtee, eli ainakin pari kertaa kuukaudessa. Lähinnä tuoreista levyistä olisi tarkoitus kirjoitella, mutta muutamasta vuosien takaisesta levystäkin voi ajoittain juttua tulla. Mutta nyt itse asiaan.

Helsinkiläinen indiesti poppaava ja rokkaava Big Wave Riders on palannut neljä vuotta debyyttikokopitkästään – josta myös tässä blogissa aikanaan kirjoitettiin – ja yhdistelee yhä Madchesteria ja aurinkoista kitarapoppausta varsin toimivasti ja onnistuneesti. Jostain syystä en tempautunut aivan yhtä helposti meininkiin mukaan kuin ekan kokopitkän kohdalla, mutta lopulta tajusin etttä kyllä bändi Endless Summerillakin poprokkaa hyvällä energialla, rehvakkaasti, tarttuvasti ja tarpeeksi sävykkäästikin. Erityisiä onnistumisia ovat poprokkausta painottavat, kirkkaasti soivilla kertosäkeillään valloittavat While You're Half a World Away ja What You Do Is up to You ja baggya henkivä A Head Full of Attitude, mutta myös levyn loput biisit ovat hyvällä tasolla.

Posted in , , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.