Archive for marraskuuta 2015

#456 Monta tarinaa

                    Raikkautta ja intohimoa



Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Erhe, Katkaiskaa kaupungin sähköt
Löytyykö levyhyllystä: Soundcloud, Spotify, yms.


Levyn huumaavuus

                                  7.3

Turkulainen taiderockbändi Sans Parade julkaisee odotetun kakkoslevynsä perjantaina. Bändin facebooksivuilta löytyy jo linkki ennakkokuunteluun, ja pikaisella kuuntelulla levyä tehdessä on menty taide ja tunnelmat edellä ja pyrkimys vaikkapa kertosäkeisiin ja tarttuvuuteen ei ole ollut kovinkaan suuri. Bändin varsin mieleenjäävästi tulkitsevan laulajan Markus Perttulan myös tässä kuussa ilmestyneellä toisella soololevyllä kertosäkeet ja tarttuvuus ovat sitä vastoin selkeämmin kuultavissa, vaikka tunnelmointiakin on tarjolla. Soolona Perttula onkin selvästi helpommin lähestyttävä ja hetkittäin ei olla kovinkaan kaukana valtavirrasta tai vaikkapa Olavi Uusivirrasta. Soitossa ja Perttulan ilmaisussa on kuitenkin sen verran vimmaa ja heittäytymistä, että ei levyn biiseistä välttämättä ole radiosoittoon ja suurempaan kansansuosioon. Siitä huolimatta Monta tarinaa on onnistunut, raikas ja intohimoinen suomenkielinen poprocklevy ja vaikkapa menevät Elä, Kulkee ja Nostalgia, vahva tunnepurkaus Erhe ja herkemmin poppaava Katkaiskaa kaupungin sähköt ovat vahvoja näyttöjä Perttulalta.


Posted in , , , , | 3 Comments

#455 There's No Space But We Take Our Place

                        Lupaavan tyylikästä



Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: The Greatest Hits
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                   6.5


Tällä kertaa kesti hetken aikaa löytää levytys, johon jaksaisi syventyä ja sitten innostua kirjoittamaan siitä. Mutta sitten päädyin helsinkiläisen Colorbluen facebooksivuille, ja siellä oli ilmoitus heidän juuri ilmestyneestä ensimmäisestä EP:stään. Neljä biisiä ei liian haastavaa, mutta ei täysin turhanpäiväistäkään tunnelmallista poprokkausta oli juuri nyt tarpeeksi innostavaa kuunneltavaa.

Colorblue on ollut tänä vuonna varsin aktiivinen. Ennen tätä EP:tä he ovat julkaisseet neljä biisiä – joita ei löydy tältä EP:ltä – ja ovat tehneet niistä kolmeen (Blue is Our Color, Let You Go ja The Poison) myös musiikkivideon. EP:n neljästä biisistä musiikkivideo löytyy Seven7eenistä, joka on biiseistä popein ja menevin. Muut kolme ovat siihen verrattuna hieman rauhallisemmin eteneviä, mutta samalla tavoin hienohkosti loppua kohti kasvavia poppauksia. Viimeisenä kuultava kohtalokas The Greatest Hits on muita biisejä kiinnostavampi myös alussa ja keskivaiheilla. Jotenkin muissa biiseissä tuntuu olevan jotain liikaa – liikaa tekstiä, liikaa osia, liikaa kikkoja – mutta TGH jaksaa kiinnostaa alusta loppuun, ja vaikka se ei varsinaisesti olekaan hitti, niin hyvin onnistunut biisi se on.

There's No Space But We Take Our Place on, sanotaanko, lupaava EP-debyytti. Tai ainakin miellyttävää kuunneltavaa. Biisejä voisi kyllä vielä tiivistää, kikkailua karsia ja tekstien sujuvuutta miettiä, mutta omaa saundia ja kykyä erottua massasta on jo. En varsinaisesti osaa sanoa, millaiset tulevaisuudennäkymät Colorbluella on, mutta olen iloinen siitä, että he tekevät musiikkia.

Posted in , , , , | Leave a comment

#454 Falsework

                        Lämpöä pimeyteen


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: We're No Good, Little Wave, Lean into My Love
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                   8.8

Junior Boysilta pitäisi tulla kohta – tarkalleen ottaen helmikuussa – uusi levy, joka voi hyvinkin olla ensi vuoden elektropoptapaus, ainakin sen nimibiisi lupaa hyvää. Tänä vuonna kyseinen kunnia voi hyvinkin mahdollisesti kuulua myös kanadalaiselle Young Galaxylle ja heidän viidennelle levylleen, äskettäin ilmestyneelle Falseworkille. 

Falseworkilla Young Galaxy elektropoppaa melko helposti lähestyttävästi ja tarttuvasti, samalla kuitenkin sopivan indiesti eli mitään turboahdettua valtavirtapoppausta ei ole tarjolla. Syvimmin koneillessaankin Young Galaxy pääätyy kuitenkin vain hienoiseen viileyteen tyyliin Body, ja paremman kuvan levystä antaakin hyvin lämpöinen ja rento Ready to Shine. Parhaat hetket levy tosin tarjoaa vasta sinkkubiisien jo mentyä. Molokon sielukkaan diskopoppauksen mieleen tuova Must Be Love, Jessie Warellekin sopiva We're No Good, ihana synapoppis Little Wave ja modernilta Marvin Gayelta kuulostava Lean into My Love ovat kaikki omin tavoin loistavia. Se, että yhtäkän niistä ei ole julkaistu sinkkuna kertoo varmasti siitä, että Young Galaxy ei halua menestyä kaupallisesti. No, ei niissä sinkkujulkaisuissa tai muissakaan mainitsematta jäävissä biiseissä vikaa ole, hyvin onnistuneen kymmenen biisin kokonaisuuden Catherine McCandless, Stephen Ramsay, Matthew Shapiro ja tuottajana toiminut ruotsalainen Dan Lissvik ovat saaneet aikaan. Eli jos elektropop lämmittää, niin tässä on yksi laadukas levytys kuunneltavaksi.

Posted in , , , | Leave a comment

#453 Unbreakable Smile

                         Tähti on syttynyt



Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Unbreakable Smile, California Lovers, Falling Slow
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                   7.8


Suomesta ponnistava Ronya on juuri julkaissut vakuuttavan poplevyn. Ehkä Tidesin tuotannossa ei ole käytetty niitä ihan trendikkäimpiä saundeja, mutta helposti levyä kuunnellessa käy mielessä, että kyllähän tälläisillä biiseillä pitäisi menestyä kansainvälisesti. Mutta ei maailmalla naispoppareista ole pulaa. Yhdysvalloissa ja briteissä ja muissa pohjoismaissa on paljon poptähtiä ja potentiaalisia uusia tulokkaita. Mutta miksipä ei Ronyakin voisi popata (taloudellisesti) isosti kuten Ellie Goulding, Selena Gomez, Demi Lovato ja Carly Rae Jepsen? Kyllä uusille tekijöille on aina tilausta, kuten vaikkapa Tori Kelly osoittaa. 

En tiedä, onko Kelly vielä kuinka rantautunut Eurooppaan, saati sitten Suomeen, mutta käsittääkseni hän on kuitenkin nousemassa poptähteyteen Yhdysvalloissa kesällä julkaistun debyyttilevynsä ja näkyvien esiintymisiensä ansiosta. Unbreakable Smilea kuunnellessa sitä ei tarvitse ihmetellä. Kelly osaa taituroida äänellään ja omaa persoonaakin hän tuo sopivasti esille. Hyviä biisejäkin löytyy, ja miksei löytyisi, levylle on ollut biisejä tekemässä muuan Max Martinkin. Vierailijoita kuullaan vain kolmella biisillä, mutta kaksi heistä on suuria nimiä. Ed Sheeran duetoi Kellyn kanssa herkällä I Was Made For Loving Youlla (ei coveri) ja LL Cool J räpäyttää kesäisesti poppaavalla California Loversilla. Mutta omillaankin Kelly kantaa biisejä. Parhaiten hän onnistuu herkemmessä menossa, joten levyn pophittipyrkimyksistä lähes vapaa loppupuoli alkaen kuutosbiisi First Heartbreakistä – on nautittavampaa kuultavaa kuin alkupuoli, jolta löytyy levyn sinkut, kuten nimibiisi ja Should've Been Us.

Unbreakable Smile on laadukas amerikkalainen poplevy. Välillä Kellyn amerikkalaiset laulutaituroinnit hieman kuitenkin häiritsevät. Silloin voi onneksi siirtyä kuuntelemaan Ronyaa, joka keskittyy Tidesilla olennaiseen eli suoraan menevään poppaukseen. Molemmille tyyleillä on kuitenkin hetkensä ja varmasti kuulijoitakin.

Posted in , , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.