#442 Hat Full of Stars

                             Tähti laskussa?

Julkaisuvuosi: 1993
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: That's What I Think, Broken Glass, Hat Full Of Stars
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.3

Janet Jackson ei ollut ainoa ikoninen naispoppari, joka julkaisi levyn vuonna 1986, myös ainakin Madonna (True Blue) ja Cyndi Lauper (True Colors) julkaisivat tuolloin omat klassikkolevynsä. Pistin molemmat kuunteluun ja Controllin hellittämättömän tanssittamisen jälkeen etenkin True Blue vaikutti hieman vaisulta. Lauperin True Colorskin luottaa ehkä liikaa perinteiseen new wave-poppaukseen, vaikka sen nimibiisi onkin upean herkkä ja versiointi Marvin Gayen What's Going Onista on ei vain yllättävä, vaan myös varsin toimiva. Oikeastaan True Colorsista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta Lauper on tehnyt muitakin levyjä, ja minulla heräsi mielenkiinto tarkistaa niistä yhden, nimittäin vuonna 1993 ilmestyneen Hat Full Of Starsin, taso.

Ekalla kuuntelukerralla tuli selväksi, että levyltä ei löydy hittejä, ja meno on enemmänkin True Colors-surullista kuin Girls Just Wanna Have Fun-riehakasta. Tuntui myös, että levyllä oli hieman liikaa erilaisia trendikkäitä tuotantoratkaisuja peittämässä biisien keskinkertaisuutta. Eikä toinen kuuntelukerta muuttanut tuntemuksia kummemmin, mutta samalla huomasin, että kyseessä on pääosin hyvin sujuvasti kuunneltava levy. Ainoastaan levyn keskiöstä löytyvät irkkusävyjä ja hiphopbiittiä yhdistävä Feels Like Christmas ja kitkerä Dear John tuntuvat turhilta, muuten levyn biisit, niin ne menevämmät kuin herkemmät, ovat antoisia. Levyn pohjavire on suht´ vakava, mutta biiseissä ja Lauperin tulkinnassa on silti myös piristävää pontevuutta. Vaikka elämä, perhetaustat, parisuhteet ja yhteiskunnan tila tuottavat surua ja huolta myös Lauperille, niin ainakin HFOS:lla hän yhä jaksaa pitää taistelumieltä yllä, vaikka osaa tuoda esiin myös pelkkää surua ja epätoivoakin, kuten vaikkapa videobiisi Who Let In The Rainissa. Sitä pontevampaa menoa löytyy taas levyn aloittavassa That's What I Thinkissä. Levyn persoonallisinta antia taas on perheväkivaltatarinan funkahtavan biitin taustoittamana kertova Broken Glass, alun herkkyydestä menopalaksi kehittyvä Someone Like Me ja rytmikkäästi vihaa vastaan taisteleva A Part Hate. Nimibiisi taas on onnistunut herkistely ja Like I Used To onnistunut nokkela poppaus.
 
Käsittääkseni levy ei ollut (myynti-)menestys, ja sitä eivät ole olleet myöskään Lauperin myöhemmät levyt, vaikka niin kokeellisempi Sisters Of Avalon (1996) kuin dancediscoileva Bring Ya To The Brink ovat parin kuuntelukerran perusteella hyvin onnistuneita. Menestymättömyys ei tietenkään tarkoita, etteikö Lauper olisi kiinnostava artisti. SItä hän on, myös tällä levyllä.

Posted in , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.