Jäähyväiset brittipopille
Julkaisuvuosi:
2000
Ensikosketus: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: It's
a Girl Thing, Sunday Tongue, I Don't Believe In Love
Löytyykö levyhyllystä:
Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
7.6
Tänään on huhtikuun 1. päivä.
Miettiessäni, että mitä sitä keksisi aprillipäiväksi, mieleeni
tuli brittipopbändi My Life Storyn biisi April 1st, joka
löytyy heidän veikeältä, romanttiselta ja runsasviuluiselta The
Golden Mile -levyltä (1997). Ensiajatus oli siis kirjoittaa tuosta
levystä, mutta päädyin lopulta sitä seuranneeseen Joined Up
Talkingiin (2000), jolta ennestään tuttu oli vain kyyninen mutta
menevä It's a Girl Thing. Minulla ei ollut mitään kummempia
odotuksia levyn suhteen, joten olen erittäin posiitivisesti
yllättynyt. Joined Up Talkingilla yhtye – tai siis Jake
Shillingford + muut – jätti viulut ja romantiikan vähemmälle ja
sai aikaan oikein virkeästi ja monipuolisesti poppaavan levyn, jolta
löytyy niin vimmaista ja ilkeää rokkausta, sävykkäämpää,
nostattavaa poppausta kuin herkistelyäkin. Lähes kaikki toimii, vaikkakin
biisijärjestystä olisi etenkin levyn puolivälissä voinut vielä
viilata; ilkeiden rokkausten ja herkkien poppausten vuorottelu ei vain
täysin toimi, vaikka biiseissä ei mitään vikaa olekaan.
Jos levyä tarkastelee
brittipoplinssin kautta, niin ehkä kiinnostavimmaksi biisiksi nousee
Sunday Tongue, jossa Shillingford laulaa juhlien päättymisestä ja niiden
jälkeisistä fiiliksistä yhtälailla herkästi kuin ilkeästikin.
Kannattaa kuunnella tarkkaan. Mitä tulee My Life Storyn juhliin,
niin ne eivät olekaan vielä täysin ohi. JUT:n jälkeen yhtye
lopetti, mutta on vuodesta 2006 saakka keikkaillut silloin tällöin,
ja heidän facebooksivuiltaan löytyy tiedote, jonka mukaan heillä
olisi useampikin keikka Briteissä marraskuussa ja uusiakin biisejä
olisi silloin kuultavissa. Hienoa!