Archive for huhtikuuta 2015

#436 Puhallus

                        Rentoa itseilmaisua


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Rushdie, Räppipsykoosi, Pilvenpiirtäjä
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   8.2
Huhtikuu vaikuttaisi olevan suomiräpin suhteen oikein merkittävä kuukausi. Elastinen julkaisi menestysräpin klassikon ja Paperi T taideräpin läpimurtolevyn, Musta Barbaari taas toisen sinkkunsa, kaikki varmasti suomalaisen räpin historiankirjoihin päätyviä merkkitekoja. Mutta muistaako kukaan enää kymmenen vuoden päästä Haamua ja hänen Puhallustaan? No, minä ainakin koitan muistaa; tällä hetkellä kuuntelen Puhallusta ihan mieluusti, toisin kuin Elastisen ja Paperi T:n levyjä. Levyn loistavilla taustoilla on tietenkin paljon osuutta asiaan, mutta kyllä Haamun tarinat ja fiilistelytkin pitävät mielenkiinnon yllä.

Puhalluksella Haamu tuo esiin, ettei hän ole mikään keltanokka, vaan osa skeneä. Hän on ollut Joensuun räppipiireissä (Alkuun 1), Turun räppipiireissä (Alkuun 2) ja ylipäätään nyt siinä asemassa, että voi jo pojitella rennosti tulokkaita (Momentum), kuittailla muille eturivin räppäreille (Rushdie), olla räppijuhlien MC (Kauden Avajaiset) ja räpätä tasavertaisesti Asan kanssa sukupuolirooleista (Miesmyytti). Toisaalta Haamunkaan maailma ei ole vielä valmis ja kaikki selvillä (Niiku Ennenki, Kunnes Yö Loppuu, Tuuliajolla, Pilvenpiirtäjä), mutta räpäytys tuo elämään niin paljon iloa (EKVTK, Räppipsykoosi), että Haamulla ei ole haluja synkistellä, vaan Puhallus on alusta loppuun oikein viihdyttävä levy.

Kyllähän Puhalluksen ennakkomaistiainen, Rushdie, antoi odottaa ehkä vielä kunnian-himoisempaa ja yllättävämpää kokonaisuutta, mutta levy on silti ehdottomasti perusräppiä parhaimmillaan. Haamu räppää sujuvasti, rennosti, selkeästi ja tasaisesti, vierailijat onnistuvat omissa verseissään (mm. Stepa, Are ja Asa, Rushdie RMX:ssä mukana myös Paperi T) ja taustat ovat Haamun tasolla, nautittavia, rentoja, perinteistä tietoisia ja tarpeeksi yksityiskohtaisia. Eli kyllä tätä levyä passaa muistella ja kuunnella myös vuosien päästä, ja varmasti näin tekevät muutkin kuin minä, nousihan Puhallus Suomen viralliselle listalle, ei nyt ihan kärkisijoille, mutta 23:ksi nyt kuitenkin.

Posted in , , , , | Leave a comment

#435 Waxing Romantic

                Kesä tulee, aurinkolasit päähän


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Promises, The Bread
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.4
Kesä on puolentoista kuukauden päässä, ja viimeistään nyt voisi miettiä, että mitä sitä kuuntelisi vaikkapa pitkillä reissumatkoilla. Yksi vaihtoehto voisi olla kanadalaisen Travis Bretzerin debyyttilevy Waxing Romantic, joka on melko täydellinen kesälevy: reilut puoli tuntia rentoa, kevyttä ja melodista indiepoppausta. Ei Bretzer mitään uutta tee, mutta toimivan nipun lempeitä biisejä hän kuitenkin sai aikaan. Videobiisit Promises ja Lonely Heart edustavat levyä hyvin.

Posted in , , | Leave a comment

#434 Joined Up Talking

                      Jäähyväiset brittipopille


Julkaisuvuosi: 2000
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: It's a Girl Thing, Sunday Tongue, I Don't Believe In Love
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.6
Tänään on huhtikuun 1. päivä. Miettiessäni, että mitä sitä keksisi aprillipäiväksi, mieleeni tuli brittipopbändi My Life Storyn biisi April 1st, joka löytyy heidän veikeältä, romanttiselta ja runsasviuluiselta The Golden Mile -levyltä (1997). Ensiajatus oli siis kirjoittaa tuosta levystä, mutta päädyin lopulta sitä seuranneeseen Joined Up Talkingiin (2000), jolta ennestään tuttu oli vain kyyninen mutta menevä It's a Girl Thing. Minulla ei ollut mitään kummempia odotuksia levyn suhteen, joten olen erittäin posiitivisesti yllättynyt. Joined Up Talkingilla yhtye – tai siis Jake Shillingford + muut – jätti viulut ja romantiikan vähemmälle ja sai aikaan oikein virkeästi ja monipuolisesti poppaavan levyn, jolta löytyy niin vimmaista ja ilkeää rokkausta, sävykkäämpää, nostattavaa poppausta kuin herkistelyäkin. Lähes kaikki toimii, vaikkakin biisijärjestystä olisi etenkin levyn puolivälissä voinut vielä viilata; ilkeiden rokkausten ja herkkien poppausten vuorottelu ei vain täysin toimi, vaikka biiseissä ei mitään vikaa olekaan.

Jos levyä tarkastelee brittipoplinssin kautta, niin ehkä kiinnostavimmaksi biisiksi nousee Sunday Tongue, jossa Shillingford laulaa juhlien päättymisestä ja niiden jälkeisistä fiiliksistä yhtälailla herkästi kuin ilkeästikin. Kannattaa kuunnella tarkkaan. Mitä tulee My Life Storyn juhliin, niin ne eivät olekaan vielä täysin ohi. JUT:n jälkeen yhtye lopetti, mutta on vuodesta 2006 saakka keikkaillut silloin tällöin, ja heidän facebooksivuiltaan löytyy tiedote, jonka mukaan heillä olisi useampikin keikka Briteissä marraskuussa ja uusiakin biisejä olisi silloin kuultavissa. Hienoa!

Posted in , , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.