Vain popmusiikkia
Julkaisuvuosi:
2014
Ensikosketus: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: It's
About Time, Goodbye Means Hello, Fight On
Löytyykö
levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
7.3
Blogin vuoden viimeinen
kirjoitusviikko on nyt koittanut. Aiempina vuosina se on tarkoittanut
pelkästään listoja vuoden parhaista levyistä ja biiseistä –
nytkin niitä voi ilmestyä pari kappaletta – mutta tänä vuonna
tarjolla on myös ihan tavallisia arvosteluja; en tehnyt top 10
listoja viime vuonna, enkä tee niitä nytkään, vaan kirjoitan
tälläkin viikolla tavalliseen tapaan muutaman rivin kuuntelussani
olleista uudehkoista levyistä. Tällä viikolla keskityn moderniin
popmusiikkiin, ja ekana käsittelyssä on Cherylin Only Human.
Cheryl (artist formerly known as
Cheryl Cole) on ollut jo reilut 10 vuotta menestyvä poplaulaja ja
mediapersoona. Uraan on kuulunut Britannian Popstars: The Rivals
-kykykilpailu, ohjelmassa muodostettu Briteissä hyvinkin menestynyt
Girls Aloud -ryhmä, tuomarina toimiminen Brittien X Factorissa
kausilla 5,6,7 ja 11 (joka on juuri päättynyt) sekä sooloura,
johon on kuulunut mm. yhteistyö will.i.amin kanssa. Nyt neljännellä
levyllään hän on kunnolla päätynyt myös minun tietoisuuteen ja
pysyy siellä ainakin hetkisen, sillä Only Humanilla on muutama ihan
toimiva popbiisi, eikä levynä kokonaisuutenakaan ole paljonkaan
valittamista.
OH on hyvin perinteinen poplevy.
Tekstien puolella teemoina on eläminen, unelmien tavoittelu ja
rakkaus eri vaiheineen, ja musiikinkaan puolesta tarjolla ei ole
yllätyksiä, vaan menevää tai hieman tunnelmoivampaa melodista
elektronista poppausta, jossa Cherylin lauluosuudet ovat tärkeässä
osassa. Biisit eivät ole mitenkään uuttaluovia, mutta eivät
myöskään ärsyttävän ylipirteitä tai mitään pophöttöä.
Etenkin It's About Time ja Goodbye Means Hello ovat oikein
valloittavia ajatuksella ja sydämellä tehtyjä biisejä, enkä nyt
sanoisi että mikään biisi on huono. Intro ja 14 biisiä on kyllä
vähän liikaa; ainakin pari biisiä (vaikka Stars ja Yellow Love)
olisi voinut jättää levyn Deluxe-versiolle, kuten kävi mm. Sia
Furlerin ja Greg Kurstenin kirjoittamalle Firecrackerillekin.
Kaiken kaikkiaan Cherylin neloslevy on
hyvinkin pätevä brittiläinen poplevy. Esimerkkinä vaikka I Don't
Care.