#419 Only Human

                        Vain popmusiikkia


Julkaisuvuosi: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: It's About Time, Goodbye Means Hello, Fight On
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.3

Blogin vuoden viimeinen kirjoitusviikko on nyt koittanut. Aiempina vuosina se on tarkoittanut pelkästään listoja vuoden parhaista levyistä ja biiseistä – nytkin niitä voi ilmestyä pari kappaletta – mutta tänä vuonna tarjolla on myös ihan tavallisia arvosteluja; en tehnyt top 10 listoja viime vuonna, enkä tee niitä nytkään, vaan kirjoitan tälläkin viikolla tavalliseen tapaan muutaman rivin kuuntelussani olleista uudehkoista levyistä. Tällä viikolla keskityn moderniin popmusiikkiin, ja ekana käsittelyssä on Cherylin Only Human.

Cheryl (artist formerly known as Cheryl Cole) on ollut jo reilut 10 vuotta menestyvä poplaulaja ja mediapersoona. Uraan on kuulunut Britannian Popstars: The Rivals -kykykilpailu, ohjelmassa muodostettu Briteissä hyvinkin menestynyt Girls Aloud -ryhmä, tuomarina toimiminen Brittien X Factorissa kausilla 5,6,7 ja 11 (joka on juuri päättynyt) sekä sooloura, johon on kuulunut mm. yhteistyö will.i.amin kanssa. Nyt neljännellä levyllään hän on kunnolla päätynyt myös minun tietoisuuteen ja pysyy siellä ainakin hetkisen, sillä Only Humanilla on muutama ihan toimiva popbiisi, eikä levynä kokonaisuutenakaan ole paljonkaan valittamista.

OH on hyvin perinteinen poplevy. Tekstien puolella teemoina on eläminen, unelmien tavoittelu ja rakkaus eri vaiheineen, ja musiikinkaan puolesta tarjolla ei ole yllätyksiä, vaan menevää tai hieman tunnelmoivampaa melodista elektronista poppausta, jossa Cherylin lauluosuudet ovat tärkeässä osassa. Biisit eivät ole mitenkään uuttaluovia, mutta eivät myöskään ärsyttävän ylipirteitä tai mitään pophöttöä. Etenkin It's About Time ja Goodbye Means Hello ovat oikein valloittavia ajatuksella ja sydämellä tehtyjä biisejä, enkä nyt sanoisi että mikään biisi on huono. Intro ja 14 biisiä on kyllä vähän liikaa; ainakin pari biisiä (vaikka Stars ja Yellow Love) olisi voinut jättää levyn Deluxe-versiolle, kuten kävi mm. Sia Furlerin ja Greg Kurstenin kirjoittamalle Firecrackerillekin.

Kaiken kaikkiaan Cherylin neloslevy on hyvinkin pätevä brittiläinen poplevy. Esimerkkinä vaikka I Don't Care.



Posted in , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.