Viimaista menoa
Julkaisuvuosi:
2014
Ensikosketus: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit:
Empty Faction, God's Garden
Löytyykö
levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
7.7
En ole vähään aikaan kuunnellut
uutta levyä, josta huokuu sellaista vaaran tunnetta, mitä monilta
1980-luvun alun vaihtoehtoisemmin rokkaavilta levyiltä huokuu. Esben
and The Witchin uusin pääsi lähelle, ja nyt Cult of Youthin
viimeisin. Final Daysilla Sean Ragon kumppaneineen äityy välillä
hurjaan menoon, vaikka onnistunutta keskitemposempaa menoa ja
hitaampaa jopa kaunista kehittelyäkin levyllä kuullaan. Eniten levyllä
ilahduttaa Ragonin välillä melko raaka ja rujo laulanta ja soiton
rullaavuus. Biiseissä ei ole vikaa, mutta laulu ja soitto vievät
päähuomion. Hurjimmillaan CoY on Empty Factionissa ja 9
minuuttisessa Sanctuaryssa, ja soittoo rullaa ehkä parhaiten God's
Gardenissa. Muutenkin tarjolla on ilahduttavan särmikästä, pimeää ja
viimaista menoa.
Tekstit
