Alakuloa, kantaaottavuutta ja keväistä toivoa
Julkaisuvuosi:2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: Sata Silmää, Tää Päivä, Aurinkolahti, Pakenee
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn
huumaavuus
7.7
Rauhatädin debyytti päättyy
sanoihin tämä on vedätys (spotifyssa nimikappaletta tosin seuraa
vielä alakuloinen, mutta huomattavasti kepeämpi bonusbiisi
Lähtöruutu). Ensimmäisellä kuuntelukerralla koinkin tulleeni lievästi huijatuksi. Olin kuullut levyltä ennen sen
kuuntelua kaksi biisiä, aurinkoiset ja keväiset Aurinkolahden ja
Tää päivän, joissa elämän vastoinkäymiset ovat takana ja katse
on eteenpäin, ja odotin koko levynkin tarjoavan kevyttä ja keväistä
äänimailmaa ja raikasta, elämänmyönteistä räpäytystä.
Labyrintti ei kuitenkaan vastannut ennakko-odotuksiani, mikä ei ole täysin huono asia.
Levy alkaa saundeiltaan keveämmillä ja teksteiltään enemmän henkilötasolla liikkuvilla biiseillä ja loppuu kaikinpuolin kaoottisempiin biiseihin, joissa otetaan selvästi kantaa yhteiskuntaan. Matka on kiinnostava ja yllättävä, mutta myös hieman pelottava. On silti hauskaa kuulla, että Rauhatäti osaa myhäilyn lisäksi myös tylyttää, ilmaista elämän taakan alla musertumista ja toimia äänenä maahanpoljetuille. Parasta levyssä onkin, että Rauhatäti on tajunnut että joka biisissä ei tarvitse olla oma itsensä, vaan että sitä voi omaksua eri rooleja. Silti, ehkä hieman valitettavastikin, Aurinkolahti ja Tää Päivä ovat levyltä ne helpoiten omaksuttavat biisit, vaikka koulukiusaamista käsittelevä Sata Silmääkin erottuu joukosta.
Eli, Labyrintti ei ole pelkkä myhäilyä, mutta kyllä Rauhatädiltä sekin onnistuu:
Levy alkaa saundeiltaan keveämmillä ja teksteiltään enemmän henkilötasolla liikkuvilla biiseillä ja loppuu kaikinpuolin kaoottisempiin biiseihin, joissa otetaan selvästi kantaa yhteiskuntaan. Matka on kiinnostava ja yllättävä, mutta myös hieman pelottava. On silti hauskaa kuulla, että Rauhatäti osaa myhäilyn lisäksi myös tylyttää, ilmaista elämän taakan alla musertumista ja toimia äänenä maahanpoljetuille. Parasta levyssä onkin, että Rauhatäti on tajunnut että joka biisissä ei tarvitse olla oma itsensä, vaan että sitä voi omaksua eri rooleja. Silti, ehkä hieman valitettavastikin, Aurinkolahti ja Tää Päivä ovat levyltä ne helpoiten omaksuttavat biisit, vaikka koulukiusaamista käsittelevä Sata Silmääkin erottuu joukosta.
Eli, Labyrintti ei ole pelkkä myhäilyä, mutta kyllä Rauhatädiltä sekin onnistuu:
Tekstit
