#335 Uusi maa

                          Elämänarvoja kyseenalaistamassa




Levyn huumaavuus
7.6

Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Oodi, Viimeinen, Tuntematon voima
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Katri Ylanderilla on menneisyys, josta en tiedä paljoakaan. En seurannut hänen taivaltaan Idolsissa, enkä ole kuunnellut hänen kolmea levyään, kuullut vain sinkkukappaleen tai pari. Jo niiden kappaleiden perusteella tiesin, että Ylanderilla on hyvä ääni ja että hän on vahva tulkitsija. Mutta siitä huolimatta, että pidän Ylanderin lauluäänestä, otin Uuden maan hieman pelonsekaisin tuntein kuunteluun.

Minun ennakkokäsityksiini suomeksilaulavista (nais-)artisteista nimittäin kuuluu, että heidän musiikkinsa on suoraan radioille räätälöityä iskelmäpoprockia, jossa elämä on apeaa ja vastoinkäymisiä täynnä. Ja niin, kyllä Uudella maallakin on aimo annos – jopa liiallinen – apeutta ja muutama iskelmällisempikin kappale on levylle päätynyt, mutta levyllä on myös tarpeeksi raikasta iskelmävapaata poprokkausta, kiinnostavia tekstejä sisäisen rauhan etsinnästä ja tietenkin Ylanderin vahvaa ja heleää tulkintaa. Myös Yksinäinen yhtye eli Matti Salovaara, jolla pienen googlauksen perusteella on musiikillinen menneisyys Lost Souls Division -nimisessä 2000-luvun puolivälin poprock-bändissä, on soitollaan, sävellyksillään ja sovituksillaan tärkeä osa Uuden maan (osittaista) onnistumista.

Levyn aloittava Manifesti kertoo nimensä mukaisesti paljon siitä mitä levyltä on odotettavissa: avoimia tekstejä epävarmuuden tunteesta ja muutoksen etsinnästä, sovituksellista rikkautta ja poprokkausta. Vielä Manifestissa tuossa yhdistelmässä ei täysin onnistuta, sillä hyvän alun jälkeen kappale alkaa rönsyilemään vähän liikaa. Levyn toinen laulu Oodi on sitävastoin melkolailla täydellinen onnistuminen, energinen ja vilpitön laulu toisen ihmisen – tai ehkä jonkin suuremman – kohtaamisesta ja siihen liittyvästä epävarmuudesta.

Oodi onkin levyn selvä huippukohta. Sitä seuraa niin enemmän tai vähemmän elämänmyönteistä poppausta (Onni, Uusi maa, Viimeinen, Tuntematon voima), arvoja kyseenalaistavia, meneviä mutta myös hieman kireitä poprockbiisejä (Käännyn ja katson pois, Naamiot, Nykymaailma) ja vakavampaa tunnelmointia (Tyhjä kenttä, Huuhtoja, Karkaan, Valssi). Näistä kappaleista etenkin herkemmät popbiisit Viimeinen ja Tuntematon voima, joissa on vahvasti läsnä levyä leimaava henkistymisen ja sisäisen rauhan löytämisen teemat, erottuvat joukosta edukseen. Toisaalta etenkin Tyhjä kenttä, jonka voi yhtälailla tulkita sodanvastaisena lauluna kuin metaforana elämälle, tuntuu hieman joukkoon sopimattomalta, vaikka korostaakin levyn vakavahkoa tunnelmaa. Muutenkin levyn vakavammat biisit lähestyvät liiaksi apeaa iskelmällisyyttä, vaikka ovatkin täysin kuunneltavia.

Tekstit – jotka ovat kansivihon mukaan Ylanderin ja Salovaaran yhteistyötä – ovat levyllä hyvin tärkeässä osassa. Joskus niiden kappaleeseen lisäämät sävyt ovat onnistuneita ja joskus eivät. Niihin on todennäköisesti vaikuttanut myös itämaiset uskonnot, sillä levyn kansivihkossa olevissa teksteissä jokaisen kappaleen nimen jälkeen on suluissa sankriitiksi jokin sana tyyliin Uusi maa (tattva). Naamiot-kappaleessa on myös lause "Sattvaan kotiuduin ja täältä loistan/viimeinkin". Ylipäätään levy kokonaisuutena vaikuttaa yksilön pyrkimykseltä löytää uusia tapoja elää. Nykymaailmassakin lauletaan "nykymaailma kai saanut on/jonkinlaisen tuomion/ei, ei kuulu minun suunnitelmaan". 

Uuteen maahan on helppo suhtautua kyynisesti, mutta levy on kiinnostava, ja sen parhaimpina hetkinä kyynisyydelle ei jää tilaa. Oodi on siitä paras esimerkki: 

 

Posted in , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.