Lempeä haukotus
Julkaisuvuosi:
2013
Ensikosketus:
2013
Helmeilevimmät biisit: Invisible In Your City, Why Didn't You Call
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp
Helmeilevimmät biisit: Invisible In Your City, Why Didn't You Call
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp
Levyn huumaavuus
5,8
Sielukkaan laulun ja elektronisen
musiikin yhdistäminen on yksi viimevuosien
mielenkiintoisimmista musiikkisuuntauksista, ja James Blake on
varmasti tästä paras, vaikkakaan ei ainoa esimerkki. Tähän samaan
kategoriaan voi miesartisteista laskea Blaken
tavoin englantilaisen Will Ozannen alias Gang Coloursin, jolta on nyt
ilmestynyt toinen levy, Invisible In Your City. Gang Colours on
Blaken tavoin näkemyksellinen tuottaja, mutta laulajana hän ei ole
yhtä sielukas ja persoonallinen kuin Blake. Värittömän laulun ja
osittain myös liiallisen rauhallisuuden takia IIYC jää
valitettavan usein pelkäksi miellyttäväksi taustamusiikiksi.
Joitain valonpilkkuja levylle on kuitenkin päätynyt, joten päätin
ottaa levyn käsittelyyn vaikka Gang Colours ei mikään iso nimi
olekaan.
Levy alkaa hieman hahmottomalla The Rhythm The Rebelillä, mutta jo
seuraavalla kappaleella, levyn nimibiisillä, Gang Colours löytää
koko levyn kestävän rauhallisen temmon ja fiiliksen. Tuolla
biisillä hän siinä onnistuukin vielä erinomaisesti. Myös sitä
seuraava kotikaipuusta kertova Home, johon ilmestyy puolivälin
jälkeen tunnelmallinen saksofoni, voi laskea onnistumisten joukkoon.
Up The Downsissakin on vielä Princen 80-luvun surumieliset balladit
mieleen tuova kaunis pianomelodia, mutta samalla siitä alkaa
alamäki, jonka pohja nähdään pitkäveteisellä River For
Dinnerillä. GC:n väritön laulu ja lempeään fiilistelyyn
tyytyvät taustat kyllä kiteyttävät sen urbaanin yksinäisyyden tunteen, mitä GC taitaakin tavoitella, mutta eivät tee levystä kiinnostavaa kuunneltavaa.
Levy ei ole kuitenkaan aivan toivoton tapaus. Tilannetta auttaa paljon RFD:ä seuraava levyn toiseksi viimeinen kappale Why
Didn't You Call, joka on symppis biisi parista, joka
kohtaa iltahumussa, ja sisältää mm. tämän hienon tekstinpätkän: "I said I'm on a carousel/I'm about to sick on your purse". Kappaleelle tekee paljon hyvää hieman
rytmikkäämpi tausta ja Lulu Jamesin vastausvokaalit. Jos Gang
Colours vielä tulevaisuudessakin julkaisee levyjä, niin muiden
vokalistien käyttö ainakin osassa lauluja olisi hyvin
suositeltavaa, etenkin jos he ovat Lulu Jamesin tasoisia.
Gang Colours tekee sielukasta ja lempeää musiikkia, jolle on tietysti aikansa ja paikkansa,
ja levyn nimibiisi ja WDYC osoittavat, että hän on lupaava artisti. GC keskittyy kuitenkin toisella levyllään liikaa tunnelmointiin, ja
lopputuloksena on vain kuulijan haukotuksia.
Levyn biiseistä ei ole tehty vielä
videoita joten videobiisiksi päätyy GC:n ekalta levyltä löytyvä
Fancy Restaurant, joka kiteyttää paljon myös GC:n toisesta
levystä.
Tekstit
