#328 Heaven or Las vegas

                                             Dreampoptunnelmointia




Julkaisuvuosi: 1990
Ensikosketus: 200?
Helmeilevimmät biisit: Cherry-Coloured Funk, Heaven or Las vegas ja Road, River and Rail
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä


Levyn huumaavuus
                                                   9,3

Public Enemyn hiphopklassikolla alkanut teemaviikko jatkuu "hieman" erilaisissa tunnelmissa. Skottibändi Cocteau Twinsin Heaven or Las Vegas kun ei ole vihainen, kantaaottava tai rääväsuinen ainakaan millään itsestäänselvällä tavalla. Klassikkolevy tämäkin tosin on, dreampopklassikko nimittäin. Ei säröjä ja aggressiota, vain pääosin kauniita äänimaailmoja, Simon Raymonden jäntevää bassottelua, Elizabeth Fraserin kuulasta ja lumoavaa laulua ja ripaus elämänkokemusta ja vakavuutta.

Mulle Heaven or Las vegas on levy, jonka otan kuunteluun kun haluan kuunnella rauhallista ja kiireetöntä musiikkia, joka ei kuitenkaan tunnu turhan kepeältä. Mitään kaiken kattavaa analyysiä levystä en kuitenkaan osaa tehdä. Tämä johtuu siitä, että vaikka Fraserin laulu on tärkeä osa kappaleita, ja jokaisessa laulussa on tekstit, niin sanoista ei oikein saa Fraserin laulutavan takia otetta. Toisin sanoen en tiedä mikä on Fraserin sanoma tällä levyllä. Muutaman lausepätkän ja sanan perusteella veikkaan, että Fraser laulaa äitinä olemisesta ja naiseudesta ja ehkä myös ihmissuhteista. Ainakin näistä asioista hän laulaa HorLV:a seuranneella Four Calendar Cafella (1993), jossa sanoista saa paljon paremmin selvää. Mutta koska CT ei ole laittanut sanoja levynkansiin hyväksyn sen, että laulun on tällä levyllä tarkoitus olla vain tunnelmanluoja. Ja tunnelmat ovat oikein hienot, jopa sanoinkuvaamattoman upeat. 

Cocteau Twins on itsessäänkin hieno yhtye, mistä Heaven or las Vegas on loistava osoitus. Täytyy kuitenkin mainita, että yhtyeen jäsenillä on ollut merkittävää musiikillista elämää CT:n ulkopuolella jo yhtyeen ollessa koossa kuin sen lopetettuakin. Fraser on laulanut lukuisilla muillakin levytyksillä, esim. Massive Attackin Teardropilla, ja basisti Simon Raymonde ja kitaristi Robin Guthrie perustivat 90-luvulla levy-yhtiö Bella Unionin – nykyään mm. Beach Housin, Helsingissä ja Tampereella tällä viikolla keikkailevan Ballet Schoolin ja lukuisten muiden kiinnostavien indiebändien ja artistien levy-yhtiö – jota Raymonde nykyään pyörittää. 

Videobiisiä päättäessä olin hieman kahden vaiheilla. Toisaalta levyn nimibiisi on niitä kappaleita, joita voisi soittaa repeatilla ties kuinka kauan, mutta sen video on melko kehno. Eli päädyin Iceblink Luckiin. Video on ok, ja kappale on ehkä levyn popein:

 

Posted in , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to #328 Heaven or Las vegas

  1. Mulla on niin paljon rakkautta tätä levyä kohtaan. Kokonaisuutena CT:n parhaimmistoa, vaikka yksittäiset suosikkibiisit löytyvätkin muilta levyiltä/EP:iltä. Mitä tulee lyriikoihin, CT:n ensimmäisillä levyillä ne olivat pelkkää tajunnanvirtaa ja sanakirjan yksittäisiä sanoja, mutta mielestäni tällä levyllä jo ihan "kunnon" lyriikoita. Dream popia tuskin olisi ilman Cocteau Twinsiä. Harmi, ettei Violet Indiana koskaan lyönyt itseään läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä levyllä on kunnon lyriikoita, niihin ei vain saa kovinkaan helposti otetta. Minulle nuo 90-luvun CT-levyt ovat tutumpia, ja niistä olen tainnut kuunnella eniten Four Calendar Cafea ehkä juuri sen takia, että tekstit täydentävät musiikkia. En ollut aiemmin kuullutkaan Violet Indianasta, alan tutustumaan, kiitos!

      Poista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.