The New Divisionin vuonna 2011 julkaistusta debyyttialbumi Shadowsista on minun pitänyt kirjoittaa jo kauan, mutta jostain syystä se on vaan aina jäänyt. Joko ei ole ollut fiilistä tai levy on jäänyt minulle unholaan. Kumminkin nyt kesän taittuessa hitaasti kohta syksyä on Shadows noussut yllättävän isoonkin kuunteluun.

Bändin nimestä voisi jo päätellä mistä vaikutteita on lähetty ottamaan ja toki Shadowsilla kuuluukin Joy Division, New Order sekä Depeche Mode ja kuullaanpa kaikuja myäs Cut Copysta ja Foalsista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että The New Division olisi lähenyt kopioimaan vaan kuulostaa omalta itseltään selkeistä vaikutteista huolimatta. 

Shadows on synkähkö levy ja aiheet liikkuvat niin huumeiden käytön (Opium) murhaajan murhaajan (Shallow Play) väkivallan (Violent) ja luottamuksen puutteen (True Lies) parissa. Löytyyhän joukosta myös rakkauttakin, mutta siinäkin on kyseessä sen yleisestä hankaluudesta tai esimerkiksi erossa pysymisen vaikeudesta. Toki levyn viimeinen biisi Saturday Night on jo toivekkaampi öisestä pohjasävystään huolimatta. On kumminkin mukava huomata ettei lyriikoissa sorruta kliseisyyksiin vaan ne ovat perinteisiä poppitekstejä kiinnostavampia.

Vaikka lyriikat olisivatkin peruskauraa kiintoisampaa, niin biisien pitäisi toimia myös. Onneksi Shadowsin biisimateriaali onkin pääosin hyvää, vaikka joukkoon mahtuukin pari hieman turhempaakin raitaa suoraviivaisen puuduttavien Munichin ja Softin muodossa. Sen sijaan esimerkiksi levyn avaava Opium ja Shallow play ovat erinomaisia biisejä, joista Opium onnistuu jopa hieman kenties yllättämäänkin. Itselleni levyn ehdottomaksi helmeksi kohoaa True Lies, jonka "i can't trust you" laini on jäänyt soimaan päähän lukuisia kertoja ja kyseisen kohdan laulumelodia onkin yksi levyn mielyttävimmistä. Sillä muutoin John Kunkelin lievästi nasaali lauluääni voi olla joidenkin mielestä peräti ärsyttävä. 

Levyn ehkä musiikillisesti pärähdyttävin hetki koetaan lähes yhdeksänminuuttisen Mementon parissa. Hieman ehkä puuduttavasti alkava biisi nousee puolenvälin jälkeen uusiin sfääreihin Foalsmaisen kitaroinnin ansiosta ja voi kuinka biisi potkiikaan hyvin! Ei tämä mikään Spanish Sahara ole, mutta erinomainen osoitus silti bändin muuntautumiskyvystä. 

Shadows on mielestäni erittäin onnistunu debyyttilevy, jolla bändi kuulostaa selkeästi valmiilta.  Levy ei rönsyile vaan kuulostaa eheältä ja mietityltä kokonaisuudelta. Toki voidaan kysyä onko nykyään tämmöselle New Wavemaiselle musiikille kysyntää enää tai vielä - onneksi New Division kuulostaa kumminkin tarpeeksi nykyaikaiselta ja raikkaalta ansaitaakseen paikkansa musiikkimaailmassa omana itsenään. Vaikka bändi on ainakin vielä jäänyt suht koht pienten piirien yhtyeeksi.

ps. mielestäni bändin parhain biisi on ekalta ep:ltä löytyvä Starfield, jonka oon linkannu tähän myös.