#303 Hyvä päivä

Unelmien pop-musiikkia


Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Konsertti, Spoon River, Hullu nainen, Mies jonka päässä pyörii kuolema
Löytyykö levyhyllystä: Ei

Levyn huumaavuus
8,0

Tutustuin Samae Koskisen soolotuotantoon ensimmäistä kertaa vain muutama viikko sitten, kun suhteellisen luotettavasta musiikkimaustaan tunnettu ystäväni suositteli yön pimeinä tunteina Koskisen Hyvä päivä -albumia.

Tutustuminen kannatti. Levy pitää sisällään tukevan määrän nostalgiaa, 60- ja 70-luvun proge sekä pop -vaikutteet saivat minut innostumaan heti. 

Koskisen sävellykset ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia, mutta kappaleet on sovitettu erittäin mielenkiintoiseen muotoon. Tarttuvia melodioita pienellä twistillä. Vinksahtaneen progen parissa kasvaneelle tämä on lähtökohdiltaan unelmien pop-musiikkia. 

Jos musiikillinen puoli kolahti heti ensikuuntelulla, tekstien kanssa oli vähän vaikeampaa. Ei siksi, että lyriikat olisivat vaikeaselkoisia. Päinvastoin, ne ovat erittäin yksinkertaisia ja siihen oli – tai on edelleen – vaikea tottua. 

Pahimmillaan sanoitukset aiheuttavat myötähäpeää. Levyn nimikkobiisin hyväntuulisesta rallattelusta tulee teennäinen ja väkisinväänetty fiilis. Kömpelöitä säkeitä tulee vastaan aina paikoitellen, esimerkiksi Laulu & haukku -kappaleessa:

”Sulle on naurettu, vittuiltu, ei juhliin paljoo oo kutsuttu, mut ei sillä oo väliä”

Parhaimmat tekstinpätkät kuitenkin toimivat kaikessa yksinkertaisuudessaan loistavasti. Spoon River, Hullu nainen tai Läski mulkku ovat sanoituksina ihastuttavan aitoja. Aina ei tarvitse kierrellä. 

”Koska oot mulle kokonainen, vaikka palasina mielestäsi oot. Olet kaunis ja hieno nainen, vaikka palasina mielestäsi oot”, Koskinen laulaa kappaleessa Hullu nainen

Tämäntyyppistä puhdasta ja riisuttua ilmaisua tehdään Suomessa niin vähän, että nostan hattua Koskisen rohkeudelle. Koko levyn mittakaavassa kappaleiden sanoitukset liikkuvat kuitenkin liian suppean aihepiirin ympärillä.

Albumi on nimensä mukaisesti hyvän mielen musiikkia. Sellaista, joka kannattaa laittaa soittimeen vain silloin, kun on valmiiksi hyvällä tuulella. Murheiden keskellä Hyvä päivä -biisin pärähtäessä soimaan tekee todennäköisimmin mieli heittää stereot ikkunasta ulos. 

Palataan vielä levyn musiikillisiin ansioihin. Avausraita Konsertti päättyy sankariproge-osuuteen, joka tulee täysin puun takaa. Eivätkä musiikilliset yllätykset tähän lopu. Koskinen sekoittaa tuttuja pop-rakenteita välillä hieman kieroilla sointuvalinnoilla ja heittäytyy välillä syntikkapopin maailmaan. 

Koskinen on imenyt vaikutteita monesta suunnasta, mutta on silti luonut oman, tunnistettavan ja koukuttavan tyylinsä. 



Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.