Tästä brittibändistä kuullaan vielä
Levyn huumaavuus
Levyn huumaavuus
7.5
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: We Found Love, Best of Friends, Step Up for the Cool Cats
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Briteistä on alkanut tulemaan ulos viime vuosina uusia mielenkiintoisia rock-bändejä enemmän kuin sieniä sateella. Ensiksi tuli ulisevine kitaroineen ja hienoine sanoituksineen, nyt jo stadionluokan keikkoja buukkaava The Vaccines, sitten iski freeshin kuuloinen Newcastlelaisbändi Frankie & The Heartstrings, tämän jälkeen jo "uudeksi Manic Street Preachers" ristitty The Heartbreaks ja nyt debyyttialbuminsa on saanut valmiiksi erittäin uskalias ja lupaava Palma Violets.
Yhtyettä on hypetetty brittimediassa lähes yhtä paljon kuin The Libertinesiä aikoinaan. NME kerkesi hehkuttaa Palma Violetsin lehdessään puhki jo ennen edes debyyttialbumin ilmestymistä.
Ei ole yhtään epäselvää mistä tämä nuori yhtye on ottanut vaikutteensa - soundissa on kuultavissa kaikuja niin The Stone Rosesista kuin The Libertinesistäkin. Yhtyeen laulajalla on ärhäkän karjuva tyyli laulaa ja se on selvästi Palmojen valttikortti. Äänessä on ihan oikeasti karismaa yhtä paljon kuin Carl Baratilla ja Pete Dohertylla!
Palma Violetsin uutukainen, 180 on kuitenkin hieman epätasainen levy. Best of Friendsin, We Found Loven ja Step Up for the Cool Catsin tiimellyksessä yhtyeellä ei ole mitään hätää - nämä teokset ottaisi isompikin brittibändi huoletta huostaansa. Mutta ne loput kappaleet eivät ole kovinkaan hyviä. Kun ideat loppuu, syntyy epäolennaisia ja mitäänsanomattomia lallatteluja joita ei tee mieli laulaa mukana.
Levy on täynnä kaikkea lupaavaa ja särmikästä. Välillä saatat bongata jostain kohtaa levyä ihan saatanan makean kitarariffin. Sitten kuitenkin huomaat, että kappale on muuten vain ihan turha ralli ilman minkäänlaista punaista lankaa. Pointti kulminoituu varsinkin levyn viimeisessä kappaleessa "14".
Palma Violets esiintyy Rock the Beachissa keskiviikkona. Olen mukana.
Tekstit
