Parhautta 2012 // June

Huh. Vuosittainen parhaiden levyjen valikoiminen ei muutu koskaan helpommaksi. Oma listani muodostui paitsi levyjen musiikillisten ansioiden, myös muiden speksien perusteella. Kuten vaikkapa mitä levyä olen tosiasiassa kuunnellut todella paljon (sai se sitten pisteitä arvioissa miten paljon tai vähän tahansa), tai mikä levy jäi parhaiten mieleen nimenomaan tästä vuodesta. Tammikuusta tuntuu olevan pitkä aika, mutta sinne asti on palattava.

Olen vuonna 2012 kuunnellut runsaasti myös 2011 julkaistua, mutta itselleni uutta matskua. Siksi vuoden soundtrackin kasaaminen tuntui ajoittain hankalalta, sillä olisin halunnut ottaa mukaan myös viime vuoden plattoja. Tällä kertaa olen myös Laurin kanssa samaa mieltä siitä, että hillittömän loistokas levyvuosi ei ole ollut. Keskinkertaisten joukosta löytyy onneksi edes muutama timantti. Suuri kiitos kuuluu Solitille, joka on pitänyt ahkeraa julkaisutahtia yllä.

Kaikesta huolimatta kolme minuun tänä vuonna eniten vaikuttanutta levyä on melko selkeä trio.


Satellite Stories - Phrases To Break The Ice
Jos joku levy on kuluneelle vuodelle, tai ainakin syksylle, ominainen, se on satelliittien debyyttikokopitkä. Raikas tuulahdus pohjoisesta kelpaa aina! Valitettavasti joudun jättämään väliin bändin akustisen vedon Tavastialla lauantaina (yhdessä Big Wave Ridersin kanssa!), mutta onneksi keikat eivät lopu - livenä kun ei tätä bändiä kannata missata. Musiikillisesti meininki voi aluksi tuntua liiankin innokkaalta melankolistille (on se sana), mutta sisälle päästyään siitä saa ammennettua loputtomasti.



Lana Del Rey - Born To Die
En ymmärtänyt Video Gamesin hypetystä. Joo kiva, joku kaunis ja surumielinen pop-prinsessa, jonka perään kaikki kuolaa. Mutten ymmärtänyt myöskään sitä, miten lopulta hurahdin naiseen täysin. Tämän vuoden jokaiselta playlistiltani on taitanut löytyä Lanaa. Tumman äänen lisäksi lyriikat ovat vaikuttaneet vahvasti pisteiden nousuun. Harkitsin hetken keikkalipunkin hankkimista Tukholmaan, mutta lopulta skippasin lipunmyynnin. Some other time.



The xx - Coexist
Tartuin Coexistiin hitaasti, sillä pidin bändin debyytistä paljon. En uskonut, että kakkoslevy voisi yltää samalle tasolle. Ja miten väärässä taas olinkaan... Coexist on käsittämättömän kaunis ja herkkä kokonaisuus, joka sisältää hillittömän paljon tunnetta suhteessa riisuttuihin soundeihin. Mutta joskus hiljaisuudella saakin sanottua enemmän kuin tuhannella sanalla.




Muita top kymppiin mahtuvia:
Anathema - Weather Systems
Black Twig - Paper Trees
Chromatics - Kill For Love
Delay Trees - Doze *
Metric - Synthetica
Mumford & Sons - Babel
The Temper Trap - s/t *
* Nämä kilpailivat sinnikkäästi myös paikasta topkolmosessa.


Ja mainittakoon vielä seuraavatkin:
Band of Horses - Mirage Rock
Beach House - Bloom
Big Wave Riders - Life Less Ordinary
Cat Power - Sun
Deftones - Koi No Yokan
Disco Ensemble - Warriors
Idiomatic - New Terrain
Lapko - LOVE
Of Monsters And Men - My Head Is An Animal
Olavi Uusivirta - Elvis istuu oikealla
Pariisin Kevät - Kaikki on satua
Placebo - B3
Small Time Giants - Six Shades of Heart
Tame Impala - Lonerism
The Jezabels - Prisoner


Se levyistä. Biisejä en lähde erittelemään, mutta katsotaan, saanko kasattua vuoden kappaleista kuitenkin oman soittiksen. Sen osalta kannattaa tsekkailla Alice & Junea tuossa vuodenvaihteen tietämillä. Linkataan nyt kuitenkin yksi musta hevonen. En ole koskaan välittänyt Bloc Partysta, ja mielestäni edelleen heidän tuotantonsa on turhan epätasalaatuista. Ruisrockin keikka kuitenkin osui ajoittain sopivasti makuhermoihin, ja neljäs kokopitkä lämmittää sekin. Tässä parhautta siltä.


Posted in , , , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to Parhautta 2012 // June

  1. Mihin jäi MARK LANEGAN BAND?? Ja Moonface: With Siinai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiiliksen mukaan tuli nyt tällanen lista! ;) Moonface with Siinai olis toki ansainnut paikan listalla, mutta tarviin ehkä aikaa, ennen kuin se muodostuu tärkeäksi levyksi. Vaikka hieno toki on nytkin, mutta mulla oli tässä vähän muitakin kriteerejä. Laneganin kohdalla totesin, että lopulta en oo levyä kamalasti kevättalven jälkeen kuunnellut, ja se kertoo jotain. :/ Ehkä siellä on kuitenkin enemmän hyviä yksittäisiä biisejä, kuin mihin kokonaisuuden pitäis yltää.

      Poista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.