Joku on joskus sanonut, että valkoinen mies ei osaa funkata, ei varsinkaan britti. Tämä henkilö tuskin on kuullut Kindnessista. Tämä honkkeli pitkätukka kun hallitsee rytmin.

Kindness on siis yhtä kuin Adam Bainbridge, jonka debyyttilevyä ei voi kuvailla muulla sanalla kuin sillisalaatti. Funkia, diskoa, soulia, r'n'b:tä ja lounge-jazzia yhteen naittava levy kun oli ensimmäisillä kuuntelukerroilla aivan liikaa kaikkea. Tarttumapintaa ei juuri ollut, kun biisit olivat hienovaraisuudestaan huolimatta turhankin täynnä kaikkea muuta kuin itse biisejä. Tuntui siltä, että biisit olivat enemmänkin tyylikokeiluja kuin mitään muuta.

Levyn nimen mukaisesti tarvin vain ajatuksiini muutoksen. Kun parin kerran jälkeen kuuntelin levyä sieltä täältä, niin biisien nerokkuus lähti paljastumaan. Vaikka kappaleet ovatkin melkoisia genrepastisseja vähän uusilla kulmilla, niin vähitellen asia ei enää haitannutkaan. Bainbridgella on heittää kuulijaa ihastuttavilla koukkuilla lähes jatkuvasti. House vaikka yhtenä esimerkkinä. Juuri kun luulee että herkkä säkeistö olisi aivan tarpeeksi, niin kertsi onkin yksi vuoden kovimmista. 

Levy lähtikin toimimaan, kun siihen suhtautui kuten mixtapeen, tällä kertaa vain kappaleet ovat itse tehtyjä ja lopulta yllättävänkin toimivia. Alkulevyn rauhalliset ja raukeat soul-diskoilut ovat kuin tehtyjä loppuillan fiilistelyihin, kun taas Gee Upista alkava funkkaus pistää todella toimivat bileet pystyyn. Ainoa miinus on toiseksi viimeinen länkyttely Bombastic, jossa lounge-jazzin päälle hönkäillään ilmeisesti Bainbridgen lempiartisteja. Paska vitsi, joka on vielä tylsä.

World, You Need A Change of Mind on vähitellen noussut itselleni yhdeksi vuoden kohokohdista. Ei asioita tarvitse aina ottaa niin vakavasti, sen kuin vain nauttii taiten tehdystä kopioinnista ja antautuu viittausvirran matkaan. Matka kun on lopulta oikein antoisa, vaikka ei olekaan järin omaperäinen.