#165 Valtari


Hyvin kaunista, mutta eipä oikein muuta


Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Ekki Múkk, Varúð
Löytyykö levyhyllystä: Spotify


Levyn huumaavuus
6.8


Minulla on ristiriitainen suhde Sigur Rosiin, bändi tekee toki kaunista ja silti jylhää musiikkia, mutta jostain syystä se on silti jäänyt minulle jotenkin etäiseksi, vaikkakin esimerkiksi Hoppipolla ja Festival ovat genressään loistavia biisejä.  Tämä voi johtua siitä, että olen kuunnellut lähinnä Takkia (2005) ja Með suð í eyrum við spilum endalaustia (2008) sekä eritoten Jónsin soolona vuonna 2010 julkaisemaa loistavaa albumia nimeltä Go, enkä ole keskittynyt bändin kahteen kehutuimpaan albumiin ( ) (2002) ja Ágætis byrjuniin (1999) Otin silti kuunneltavaksi Sigur Rosin uuden ja mielenkiintoisesti nimetyn albumin Valtari.

Sigur Rosilla on kyllä huikea taito luoda kauniita ja jylhiä äänimaisemia, joka tulee esiin esimerkiksi loistavassa Varúð:ssa joka kasvaa komeasti äänimaiseman säröytyessä samalla kliimaksiinsa, myös biisin oudosti kaiutettu piano sopii tunnelmaan hyvin ja tuo pientä eroavaisuutta muuten Valtarin pehmeään ja kuulaaseen äänimattoon. 

Levyn alkupuoli on muutenkin komea ja luulen jo Sigur Rosin voittavan itseni puolelleen, mutta levyn loppupuolen viimeistään tylsän Varðeldurin kohdalla kelkka kääntyy. Viimeiset kolme biisiä ovat näennäisesti erilaisia, mutta rakentuvat lähinnä minimalistisen ambientin ja siihen päälle kyhättyjen sylofoni/pianokuvioiden päälle. Eiku mitä, Fjögur Píanó rakentuukin pelkästään minimalistististen pianokuvioiden varaan, mutta ei toimi siltikään. Mikä mättää?

Nämä kolme biisiä ovat esimerkkejä siitä, mitä Sigur Rosin musiikki voi huonoimillaan olla. Biisit kuulostavat jokainen Outrolta, mutta niitä on kolme putkeen, miksi? Lisäksi biiseillä on pituutta yhteensä reilut 20min ja etenkin levyn pisin ja ehkäpä tylsin biisi Valtari on aivan ylimoitettu. Hyvinhän kaunista tämä on ja toimii ehkä taustamusiikkina kesäillassa, mutta mitä tarkemmin näitä biisejä kuuntelen, sitä enemmän tylsistyn, onko tämä sitä taidetta mitä ei pidäkään tajuta, vai meneekö tämä oikeasti tekotaiteelisuuden puolelle? 

Valtari on keskinkertainen levy, mutta siinä olisi aineksia melkeinpä erinomaiseksi EP:ksi. Silti jos 8 biisin levyllä on 3 täysin turhaa ja ylipitkää kappaletta on sen valitettavasti pakko näkyä arvosanassa. Minä haluan ymmärtää sinua Sigur Ros ja levyäsi Valtari, tosissani haluan, mutta mitä sinä annat minulle on vain kasa kauniita melodioita ja äänimaisemia, mutta ei sen enempää. 



Posted in , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.