#122 Live!

Kiva mutta tarpeeton

Julkaisuvuosi: 2008
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: Nina, olen palasina, Annukan kaa, Pupu Tupuna
Löytyykö hyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
7,4

Risto esiintyi Aavasaksan Aawastockissa vuonna 2006, ennen Aurinko aurinko plaa plaa plaan julkaisua, ja pääni räjähti. Tai laajeni. Tai ainakin nyrjähti. Ennen tuota festivaalikeikkaa Risto ei ollut minulle kovinkaan tuttu: olin kuunnellut enimmäkseen Levy-yhtiön jätkiä Fonalin sivuilta ja hihitellyt itsekseni. En ollut osannut valmistautua siihen, millainen yllätys keikalla odotti. Rakkauden rock, Discopallo ja erityisesti rönsyilevä Pupu Tupuna olivat parasta, mitä olin livenä päässyt todistamaan. 

Aawastockin keikan jälkeen, Aurinko-levyn jo ilmestyttyä, kävin aika monesti uudelleenkin Riston keikalla ja muistan kuuluneeni siihen joukkoon, jonka mielestä Riston pitäisi ehdottomasti julkaista livelevy. Lopulta live-levy julkaistiinkin, mutta siihen mennessä olin jo hieman kyllästynyt Ristoon – olihan bändin keikka ollut kerta toisensa jälkeen aika samanlainen. Kuitenkin ostin Riston Live!:n, kuuntelin sen kerran ja laitoin levyn hyllyyn, jossa se on ollut tähän päivään saakka. Uskoisin, että vähille kuunteluille on kaksi syytä: toisaalta levyltä ei välity se hurmos, joka ensimmäisillä näkemilläni keikoilla oli niin vastaansanomatonta (tuskin se olisi edes ollut mahdollista!) ja toisaalta en varmaankaan ole keksinyt yhtään syytä sille, miksi en liveversioiden sijaan kuuntelisi studioversioita. Jälkimmäinen syy tosin pätee liki kaikkiin muihinkin livelevyihin. Nirvanan Unplugged in New Yorkia lukuunottamatta livelevyt ovatkin mielestäni varsin tarpeettomia kapistuksia. 

Ikävähköshenkisen vuodatuksen jälkeen on tosin myönnettävä, että kuuntelen nyt Live!:ä toista kertaa putkeen ja olen lähes koko ajan paukutellut käsilläni polviin, heilutellut jalkaa, soitellut ilmakitaraa ja vähän lauleskellut mukanakin (onneksi avovaimoni on töissä). Keskiviikkoillan kuuntelusessio palautti mieleeni sen, että Ristolla on monta erinomaista biisiä. Harmillista, joskin kirjoitukseni kannalta oleellista, on kuitenkin se, että Pupu Tupunaa lukuunottamatta yksikään niistä hyvistä biiseistä ei ole Live!:llä parempi kuin debyytillä tai Aurinko aurinko plaa plaa plaalla. Live! palannee taas hyllyyn pölyyntymään. Onneksi Fonalin levyt sentään näyttävät turhanpanttinakin varsin hyviltä.

Posted in , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.